Askelia

Pieni Kerttu tyttö, otat näinä päivinä ensiaskeliasi. Olet tähän saakka kävellyt sohvasta tai pöydästä tukea ottaen. Eilen uskalsit jo ottaa kolme askelta ilman tukea ja kävelit sängyltä isän luokse. Sen jälkeen iskä otti sinut kävelykouluun ja tepsuttelimme nyrkki-sormi-otteen varassa monta kierrosta pitkin asuntoa. Sinä suorastaan juoksit ympäriinsä, niin innoissasi olit.

Pedot

Kerttu, sinulla on toisinaan tapana purra aikuisia. Varsinkin sängyssä, nukkumaan mentäessä, kun kieriskelet levottomana ympäriinsä. Tänään purit minua kerran reidestä ja kerran vatsasta. Tavoittelitko ehkä kuitenkin rintaa? Olisitko halunnut minulta maitoa? Sitähän isä ei pysty tarjoamaan...

Kun ajattelen kuinka ahnaasti lyöt hampaasi kiinni äidin lihaan, kun hamuat maitoa, en saata olla ajattelematta, millaisia petoja me ihmiset pohjimmiltamme olemme. Siinä kuvastuu sellaista alkukantaista ahneutta, eläimellistä henkiinjäämisviettiä. Se näkymä valaisee meidän perimmäistä olemustamme. Sinä taivutat pääsi kaaressa taakse ja syöksyt sitten suu auki rintaan kiinni...

Kun puret minua (ja minuun todella sattuu) minä tönäisen sinut suutuspäissäni etäämmälle. Et ymmärrä sitä. Alat loukkaantuneena itkemään. Et tosiaankaan vielä tajua, että tuotat tuolloin kipua isällesi.

Tänään sinä pitkällisen kamppailun jälkeen nukahdit iskän rinnalle sänkyyn. Sinun nukuttamisesi on ollut tähän saakka vaikeaa ja olet usein odottanut äidin saapumista kotiin.

Sinä Kerttu olet nyt yli 10 kuukauden ikäinen. Jo pari viikkoa olet saanut käydä päiväkodissa. Isä opettelee elämään sinun kanssasi kahden. Se ei aina ole helppoa. Isä ei ole äidin veroinen olento. Isän tisseistä ei tule maitoa. Isä on kömpelö pukemaan sinua ja vaihtamaan vaippoja. Eikä isä tarjoa sinulle virikkeitä tarpeeksi. Vaikka laulamisesta ja basson soitosta sinä kyllä pidät.

Välillä isä on tylsä ja istuu vain koneen äärellä. Eikä välitä siitä, mitä sinä touhuat. Eikä aina edes välitä siitä, että sinä itket. Isä antaa sinun odottaa. Isää väsyttää. Isä haluaisi nukkua. Nytkin isän pitäisi tehdä töitä ja hoitaa sinua. Sinä istut lattialla ja syöt paperia. Yskitkin. Isä vain kirjoittaa tätä tyhmää blogia...

Sanat

Heikki-pappa on koittanut opettaa sinua sanomaan 'pappa'. Kun istut hänen sylissään, pappa hokee tuota sanaa lukuisia kertoja peräkkäin. Pari viikkoa sitten, kun menimme Tammelan mökille, Sirpa-mamma tuli sinua vastaan autolle. Kun otin sinua turvaistuimesta irti. Katsoit tuumivana, aatokseen vaipuneena taivaalle ja sanoit hiljaa 'papaa'. Oliko mielessäsi yhdistynyt se, että sieltä mistä mummi löytyy, löytyy myös pappa?

Tuon jälkeen olet käyttänyt tuota sanaa usein, osoittanut sen myös selvästi minulle. Kun olen istuttanut sinut hoitopöydälle ryhtyessäni vaihtamaan vaippaasi, olet hiljaa leperrellyt 'papapaa'. Juuri tällä viikolla olet oppinut myös toisen sanan, 'mamaa'. Olen itse käyttänyt sanaa 'mamma' sekä Johannasta, että Sirpa-mummista. Et ole käyttänyt sanaa kovin selvissä viiteyhteyksissä, mutta esimerkiksi illalla, kun olemme kaikki olleet sängyssä, olet tuota sanaa toistellut.

Sanoin Johannalle, että meidän tulisi muuttaa Ranskaan, koska olet nyt oppinut sanomaan 'äiti' ja 'isä' ranskaksi.

Äänet

Sinä Kerttu olet nyt kahden ja puolen kuukauden ikäinen. Juttelet päivittäin vanhemmillesi ja leikkikehän Tiikerille. Eniten suosimasi sana on "hau" tai "häy". Sinulla on tapana parkua iltaisin. Rauhoittumaan isä saa sinut ottamalla sinut olkapäälle ja käyskentelemällä ympäriinsä. Äitisi saa sinut rauhoittumaan käärimällä sinut peitteeseen ja heijaamalla sinua siinä. Äänesi on kova ja kirkas. Ehkä sinusta tulee oopperalaulaja.

Tanssia

Vauva on tänään ollut pitkiä aikoja hereillä yhtäjaksoisesti. Päivällä nukahtaminen sänkyyn ei kiinnostanut. Iskän sylissä keinuminen sen sijaan tyynnytti mielen. Iskä tanssi vauvan kanssa ja yhdessä kuunneltiin Suzanne Vegaa. Kolmannella kerralla sänkyyn asettaminen onnistui; vauva oli unessa.